FIN | ENG

Jokaisessa meissä asuu pieni pelaaja. Toisissa isompikin.

17.08.2015

Kun puhutaan tietokonepelien pelaajasta, monelle piirtyy mieleen kuva ruutua tauotta tuijottavasta hahmosta, jonka sosiaalinen elämä rajoittuu kanssakäymiseen toisten pelaajien kanssa. Totta, tämä on yksi pelaajatyyppi, mutta väitän, että jokaisessa meissä asuu jonkinlainen pelaaja.



Joillakin sisäinen pelaaja voi hiipiä esille illan palloilutreeneissä. Pelitaktiikoita ja omia taitoja kehitetään tiimin menestyksen eteen. Tavoitteena voitto. Toisille pelin tavoite voi löytyä puutarhasta. Menestys tarkoittaa runsasta tomaattisatoa, jonka saavuttamiseksi taktiikoita hiotaan ja harjoitellaan koko kevät ja kesä. Kolmannet hiovat strategioita shakkipelissä pystyäkseen toteamaan lopuksi ”shakki ja matti”.

Pelaaminen on meille luonteva tapa pyrkiä tavoitteisiin, sillä se tekee matkasta mielenkiintoisen.  Pitkäveteisen puurtamisen sijaan pelaaminen tarjoaa jatkuvia onnistumisen tunteita välitavoitteiden muodossa. Jalkapallossa se voi olla maali, tomaatinkasvatuksessa onnistuneet tomaatintaimet ja shakissa vastustajalta napattu lähetti. Toisaalta pelaaminen tarjoaa myös turvallisen tavan epäonnistua. Jalkapallopelissä vastustajan tekemä maali ei automaattisesti tarkoita häviötä. Silloin joukkueen tulee analysoida, mikä meni pieleen ja pyrkiä varmistamaan, ettei näin pääse tapahtumaan uudelleen.

Pelillistämisen tavoitteena on luoda työkaluja, joilla herätetään sisäiset pelaajat. Tärkeää on luoda ympäristö, joka tarjoaa onnistumisen tunteita ja kehittymismahdollisuuksia kaikentyyppisille pelaajille. Oman sekä tiimin pelaajatyypin määrittelyssä voi hyödyntää esimerkiksi pelaajapsykologiassa usein käytettyä Bartlen testiä, joka luokittelee pelaajat neljään tyyppiin sen mukaan, onko pelaaja enemmän toimija vai vuorovaikuttaja ja motivoituuko hän enemmän oman suorituksen kehittämisestä vai pelin tarjoamista haasteista.

"Todelliset pelaajat heräävät silloin, kun he itse pääsevät vaikuttamaan pelin kulkuun."

Pelaajatyyppeihin luokittelu on kuitenkin vain apuväline sisäisten pelaajien löytymiseen. Todelliset pelaajat heräävät silloin, kun he itse pääsevät vaikuttamaan pelin kulkuun. Uskallankin väittää, että onnistuneen pelillistämisprojektin avain piilee kokeilemisessa ja kuuntelemisessa. Tämä pätee sekä pelillistämistyökalun käyttöön että kehittämiseen.

Päästämällä pelaajat pelaamaan ja puhumaan, pelit voidaan valita ja kehittää juuri heille sopivaksi.  Erilaisia pelejä voi hyödyntää monenlaisissa tilanteissa, mutta yhteenkin peliin voi sisällyttää eri pelaajatyypeille sopivia mekaniikkoja. Pelillistämisen päämääränä on joka tapauksessa motivoida monenlaisia ihmisiä, tiimejä tai yhteisöjä saavuttamaan tavoitteensa tehokkaammin tekemällä matkasta mielekkään. Hyvä fiilis näkyy nimittäin näkyy tuloksessa.

Siksi pelillistäminen on kaikkia varten.